|
|
Post by Karoliina on Mar 9, 2010 9:41:47 GMT -5
|
|
|
|
Post by Karoliina on Mar 12, 2010 11:59:16 GMT -5
12.03.2010. Treenailua kisoja varten
Lykkäsin Denin Markin matkaan verstaalle, jossa mies vietti aikaa kavereiden kanssa jutellen, laitteita rukkaillen ja autoja katsellen. Olin kuitenkin pyytänyt, että jos Deni olisi liian surullisen, yksinäisen tai muuten vain pelkäävän näköinen, se pitäisi tuoda luokseni raviradalle. Mark oli vähätellyt asiaa ja vedonnut minun äidinvaistooni. Pah, tälläisiä me naiset vain satumme olemaan. Vedin tallin oven auki ja annoin aruingosäteiden sukeltaa perässäni sisälle kodikkaaseen ja hevosentuoksuiseen talliin. Rölli, Miina ja Tipu tervehtivät minua kutsuvin ja nälkäisin hörähdyksin. Olin jättänyt kolmikon sisälle, sillä ne eivät joko viihtyneet loskasäällä ulkona tai Tipun tapaan olivat vielä karsina'potilaita', jotka totuttelivat talliin ja sen väkeen. Heitin hevosille tukot heinää ja sukelsin toimiston syöväreihin katsastamaan tulevia kisoja.
Hinauduin lähemmäs toimiston pöytää, joka tursusi kaikenlaisista - ja näköisistä papereista. Osa olivat hevosten papereita, osa kisapapereita, joihin olin merkinnyt hevosten kisat ja osa heinä, kaura ja purutoimituksen kuitteja. Jokaisella hevosella oli oma kansio puisella kirjahyllyllä, jossa oli jokaisen ravurin tiedot, kisat ja muut tarpeelliset liput ja laput. Vetäisin Rosen, Masan ja Röllin kansiot pöydälle ja merkkasin näiden kisoihin Artsin ravitallin ravikisat. Nämä kisat tulisivat olemaan Masan ensikisat, Roselle ja Röllille nämä olivat jo tuttua puuhaa. Luotin Röllin nopeuteen ja ravurintaitoihin, mutta Rosea tulisi ainakin jossakin vaiheessa koulia, kunhan sen ravurinvaisto kasvaisi suuremmaksi. Täytyisi varmaan pakottaa Mark Miinan rattaille ja minä Rosen rattaille. Huokaisten vedin itseni ylös tuolsita, työnsin punaisen ja siniset kansiot takaisin hyllyyn ja lähdin satulahuoneen kautta kohti Rölliä, aikomuksenani treenata tulevia kisoja varten.
Harjattuani ja valjastettuani lämpöisen, vedin ravirattaat sen perään. Röllin korvat lepsuivat ja silmäluomet painautuivat väkisinkin kiinni. Kyllä siihen puhtia tulisi, kunhan päästäisiin loivaa mäkeä alas raviradan maisemiin. Iskin ravikypärän, ruman ja valkoisen potan päähäni ja istahdin raippa kätösissä kieseille. Paino kasaantui kärryille ja Rölli hätkähti hereille. Tartuin ohjiin ja käänsin hevosen ympäri, kohti ravirataa. Rölli askelsi pitkin mutta varmoin askelin ja hidasti pienoisessa alamäessä hitusen. Tein oloni mukavaksi ja unohdin kaiken muun. Vain Röllin keinuva ahteri näkyi edessäpäin.
Kun raviradan loskainen pohja osui rahalinkoni jalkoihin, se valpastui ja oli revetä nahoistaan. Välillä mietin, miten se asta sitten tajusi työn alkavan, kun kaviot olivat tukevasti raviradan pohjassa kiinni. Minun oli pakko antaa sen vain mennä, lämpöinen askelsi tiuhaan tahtiin ja rupesi vaahtoamaan jo muutaman kierroksen jälkeen. Pidätin ja siirsin Röllin käyntiin. Se jatkoi matkaa hitaammassa temmossa hiukan vastahakoisesti, mutta suostui lopulta yhteistyöhön. Kehuin sitä ja vartin kuluttua annoin sen porskuttaa eteenpäin.
Palattuamme takaisin, hevonen hikisenä ja ohjastaja tyytyväisenä, oli Markin auto jo ajanut pihaan. Huomasin talon ikkunassa Denin, joka villisti huitoi etutassuillaan ikkunalasia ja haukkui. Naurahdin heleästi, aina sen täytyi olla tuollainen mamin mussukka. Koira hävisi ikkunasta, ovi aukeni ja valkoinen terrieri tulla porskutti häntä vispaten ilmaa luokseni. Jarrutin hiukan häkeltyneen Röllin talon eteen ja kumarruin silittämään pörröturkkiani.
- Istu, Deni. Ei hypitä, komensin jyrkällä äänesävyllä koiraa, sen kiertäessä Röllin ympärillä tiuhaan tahtiin ja hyppien ilmaan. Deni asettui istumaan muutaman metrin päähän, kunnes könysin ylös kieseiltä. Narttu tuli innokkaana luokseni ja nostin sen vasemmalle kädelle, mahan alta tukien. Toisella, vapaalla kädellä talutin pöllästyneen Röllin tallipihaan. Ori tuijotti hiukan hölmistyneenä urahtelevaa ja rimpuilevaa Deniä, joka koitti lääppiä sitä koko ajan tassuillaan.
- Maark, tahdotko liikuttaa Veeran ja juoksuttaa tuon Jäyhän. Käyn syömässä ja lenkitän tän tuolla metikössä ja tuun sitten ajamaan tolla Miinalla, huusin miehelleni, joka työnsi paljain sormin suojalunta terassin kaiteelta. Mies nyökkäsi, suuntasi pihan poikki talliin ja jäin sille tielleen. Laskin Denin maahan, komensin sen sivummalle ja rupesin irrottamaan hikiseltä Rölliltä kiesejä. Oli ihanaa, kun pystyi vapaasti puuhastella hevosten kanssa, apuakaan ei vielä tarvittu!
- Fanny
|
|
