Miinan hoitokirja

[Karoliina]

Mine Field "Miina"



www.miinansivutt.webs.com/

Hoitaja: Kiu

[kiu]

3.2. 2011

-Hmm... Katsoin tallin pääovea ja kaivoin mp3sseni taskusta ja sammutin sen, laitoin kuulokkeet ja koputin oveen. Kun vastausta ei kuulunut, avasin hiljaa oven. Talli oli täysin pimeänä.
-Huhuu? sanoin ja kuulin hirnahduksen. Astuin talliin ja laitoin valot päälle. Katselin ensin hämmästyksestä ympärilleni, ja lähdin katsastamaan paikkoja. Missähän kaikki olivat? Talli oli kyllä aivan uskomattoman hieno! Sitten kun olin katsastanut satulahuoneen, rehulan ja WCn muistin että Miinaahan minä olin tullut katsomaan. Lähdin siis vessasta etsimään uutta hoitsuani. Minua oli varoteltu Miinaan tulisuudesta, ja hieman jännittyneenä katsoin ympärilleni ja etsin Miinaa.
-Missä muruseni on? lauleskelin hieman ja pyörin ympyrää.
-Tipu, sanoin ja katsoin suomenhevosta. Siirryin seuraavalle karsinalle.
-Mona, ja taas seuraavalle, aloin jo turhautua ja huomasin että tammaa ei ollutkaan koko tallissa. Lompsin ulos ja menin sitten pikkutalliin etsimään Miinaa sieltä. Lömpsötin suoraan kohti karsinaa, josta minua katsoi tummanruunikko hevonen. Karsina numero 3. Se hörähti kun huomasi että kiinnostukseni heräsi, olin löytänyt oman tähtipäisen hoitsuni. Unohdin varoitukset temperamenttisuudesta ja kohotin kättäni silittämään "miinaa". Tamma hörähti ja puski päätään karsinan yli. Avasin karsinan hiljaa ja pujahdin sen viereen silitämään sitä. Tamma heilutti päätään ja alkoi näykkimään.
-Ei! sanoin korotetulla äänellä ja Miina kavahti komentoani ja oli lähellä nousta pystyyn.
-Shhhhh, yritin rauhoitella poukkoilevaa Miinaa joka mulkoili minua pitkään, joten päätin laittaa sen kiinni molemmilta puolilta ja harjata niin, etten saisi puremia ja potkuja. Lähdin karsinasta ja suljin sen huolella. Kävelin reippaasti kohti satulahuonetta ja avasin oven.
-Kas niin. Etsin riimunnaruja ja Miinan harjoja. Siinä kesti tovi, mutta lopulta löysin ne.

-En mä sua pure. Höpsö, sanoin Miinalle joka yritti purra minua, potkia ja litistää, mutta tähän hetkeen asti olin selvinnyt ihan hyvin. Taputin Miinaa aina välillä kaulalle, rapsutin säästä ja vietin ihan muuten vain että saisin itsestä mahdollisimman hyvän esikuvan, jonka jälkeen voisin tehdä Miinan kanssa kaikkea. En ollut huomannut ulkona alkanutta räntäsadetta, kun lähdin hakemaan hanskojani, jotka olin jättänyt isontallin vessaan. Sieltä ne löytyivätkin ja kiiruhdin hoitusuni luo nopeasti. Otin sen ulos karsinasta ja talutin ovesta räntäsateeseen. Päätin kokeilla miten se pysyisi hanskassa taluttaessa. Kun olimme ottaneet tasan kaksi askelta, Miina pysähtyi ja se ei liikkunut yhtään.
-Nonni, liikutaas nyt.


Yllättäen miina lähti hurjaan kiitoraviin ja muksahdin maahan. Miina poukkoili edessäni pystyyn ja laukkasi ympäri pihaa. Nousin ylös ja lähdin ottamaan Miinaa kiinni.
-Sooo, pyrrrr. Miina ravasi henkensä edestä ympäri ja ympäri. Se oli säikähtänyt ilmeisesti lintua tai jotain muiden hevosten aiheuttamaa ääntä, ja nyt minulla olisi iso pulma saada tamma pysähtymään, ja viedä tarhaan.
-PRRRRR, seiiiiis, yritin puhua Mine Fieldille rauhallisesti, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Yllättäen sain hullun ja peräti tyhmän idean. Hyppäsin läheiseen puskaan. Kuten suunnittelinkin. Miina jäi seisomaan paikoilleen. Minne se meni? Kuvittelin Miinan miettivän ja rapistelin jotain vanhaa karkkiroskaani puskassa. Miinan huomio heräsi oitis ja sain sen kävelemään pää viidentenä jalkana minua kohti. Askel askeleelta, vielä vähän, vielä, vielä, yksi metri.
-Noniin, kuiskasin hiljaa ja nappasin Miinan roikkuvasti riimunnarusta ja nousin puskasta. Kuten arvasin, Miina sai hepulin ja nousi pystyyn.
-Sooo, jalat maan tasalle NYT, sanoin hennosti ja Miina tömähti maahan ja alkoi kuopimaan. Tällä kertaa vei miinan tarhaan ja lähdin etsimään talikkoa ja kottareita.

-Huoh, huokaisin ja aloin lappamaan Miinan jätöksiä kottareihin ja työtä riitti. Tuntui että lantaa olisi tullut vain lisää ja lisää, mutta täytyihän tämäkin työ tehdä. Kymmenes kerta jo kun heitän täyden talikollisen Miinan jätöksiä kottareihin, ja vielä tuntuu että olisin vasta aloittanut. Kuitenkin, pian huomasin että heitin viimeisen lantakikkareen kottareihin, enään olisi pissaläikät. Etsin ensimmäisenä keskeltä, jossa oli iso märähkö läntti jonka otin ja kiikutin kottiksiin. Jätin talikon karsinan pieleen ja lähdin kuljettamaan kottareita kohti lantalaa, ja pian se tulikin vastaan. Avasin sen oven ja työnsin kottikärryt lämpöiseen lantalaan. Kuljin pari askelta ja sen jälkeen kippasin koko lastin muiden sekaan. Vein kottarit paikoilleen ja lähdin tallustelemaan Miinan luokse.

-Hei tyttösein, tulisitkos sisälle? kysyin tammalta kun kävelin sitä kohti. Miinalla oli korvat luimussa ja ilme oli varoittava.
-Tules nyt. Turhaan. Miina lähti kiitoraviin minua pakoon, juuri kun oli kaksi metriä välieroa. Huokaisten lähdin tamman perään ja taas se alkoi. Pakeneminen.
-Kuules nyt, en jaksaisi olla täällä ulkona räntäsateessa, joten voisitko nyt tulla ystävällisesti luokseni niin päästäisiin molemmat sisälle? Miina kuunteli minua korvat höröllä ja otti muutaman askeleen minua päin. Sitten se nousi takasilleen(ihan vain hieman) ja pyrähti siitä kiitoraviin ohitseni. Ei auttanut muutakuin yrittää ottaa Miina kiinni ja toivoa parasta. Yllättäen kuin taikaiskusta Miina käveli minua päin ja antoi ottaa kiinni. Talutin tamman mutkitta sen karsinaan, annoin sille iltaruuan ja puhdistin kaviot. Lopuksi sammutin tallista valot, ja lähdin kävellen kotiin.

1HM (<-- en oo varma tarviiko lisätä)

[kiu]

4.2. perjantai 2011

-Aah, perjantai! huokaisin ilosta kun sain loput läksyt tehtyä ja aloin pukemaan tallivaatteita. Tänään kokeilisin ajaa Miinaa, tai en nyt ihan ole varma. Iloisin mielin lähdin ulos ja kohti tallia. Asuinhan kohtalaisen lähellä sitä, mikä oli eduksi.
-Hei! tervehdin kaikkia vastaan tulijoita ja sain hieman outoja katseita perääni, ja pian kävelinkin jo kohti Miinan karsinaa.

-Hei sinullekkin. Mites voit? Kokeiltasko tänää vähä lisää talutusta, ajoa? Silittelin tamman päätä mutta se nosti sen yläilmoihin. Hymyillen menin isoon talliin hakemaan heiniä. Iloiset hörähdyhkset kantautuivat korviini kun tiputin pienen kasan heiniä alas. Levottomat hirnahdukset kuuluivat alhaalta kun laskeuduin portaita.
-Ei teille pullamahoille, Miinalle nämä ovat. Otin vajaa puolikkaan sylillisen heiniä mitä olin tiputtanut ja lähdin kohti pikkutallia. Avasin oven ja käännyin heti Miinan karsinan suuntaan ja avasin Miinan karsinan oven.
-Hei, kelpaisiko heinät? sanoin ja heitin heinät karsinaan. Lähdin sulkemaan pikkutallin ovea ja tunsin tökkäyksen selässäni. Käännyin ja Miina katsoi minua sen näköisenä että olisin unohtanut jotain.
-Herkkujako sinä kerjäät? Miina hörähti ja laski päänsä alas. Suljin nopeasti ulko-oven ja palasin takaisin Miinan luo.
-Oliko ikävä? Katson olisko mulla mitää herkkua sulle, sanoin ja Miina alkoi rouskuttamaan heiniä. Katsahdin tallin seinällä olevaan kelloon ja aika oli mennyt todella nopeasti, 15:32. Suljin Miinan karsinan ja lompsin satulahuoneeseen hakemaan harjoja. Sieltä ne löytikin ja askel askeleelta tulin kohti Miinan karsinaa. Avasin oven ja Miina paukautti oven apposen auki turvallaan, niin että kaaduin. Miina katsoi minua viaton ilme päällään ja nousin ylös, nostin harjapakin ja käskin tamman siirtyä, että voisin harjata sitä. Miina siirtyi muutaman askeleen ja astuin karsinaan.
-Oletpas sinä kiltti. Miina heilutti päätään ylös ja alas, ihan kuin olisi sanonut: niin olenkin! Otin harjapakista pölyharjan ja lähestyin tammaa. Miina oli keskittynyt heiniin kun aloin reippain vedoin harjaamaan. Epäröin siirtyä toiselle puolelle takakautta, joten käski Miinan nostaa pää siksi aikaa ylös kun menisin toiselle puolella. Miina nosti pään ja jatkoi sitten rouskuttamista. Minä vuorostani harjasin piiiiitkin vedoin ja totesin jalkojen jälkeen käytyäni pölyharjalla jo mahdolliset paikat. Menin taas pään alta vaihtamaan harjaa. Otin kumisuan ja menin Miinan viereen. Miina oli saanut heinät syötyä ja keskittyi nyt minuun. Rauhallisesti lähestyin tammaa ja aloin harjaamaan sitä kaulaa pitkin pyörittävin liikkein. Miina näykki omenan vihreääulkotakkiani, mutta toruin sitä hennosti ja työnsin sen pään pois hennosti. Miina hörähti ja alkoi kuopimaan.
-Eläs nyt Miina, sanoin ja lopetin harjaamisen oitis. Miina katsoi minuun Lopetiks sä?-tyyliin. Katsoin Miinaa takaisin kun se oli lopettanut kuopimisen välittömästi harjauksen lopetettuani. Jatkoin harjaamista ja Miina hörähteli tyytyväiseen sävyyn ja sen silmäluomet painuvat alas, niin että Miina oli unten rajamailla. Siirryin varovasti toiselle puolella pään kautta ja aloitin taas kaulasta kohti perää pyrörittävin liikkein. Miina tuntui nukkuvan kun silitin sen silkkistä karvaa. Uskalsin jopa nojata Miinaan ja kuunnella sen vatsaa. Miina hörähti kun menin vaihtamaan harjaa ja tuli luokseni katsomaan mitä tapahtuu.
-Otetaas kaviot niin vien sit sut ulos, hymyilin ja otin kaviokoukun. Lähestyin Miinaa ja menin jo valmiiksi siihen asentoon, että tarraituisin jalkaan ja nostaisin. Sitten hiiiitaasti liu'utin käteni pitkin Miinan vasentaetusta ja pyysin Miinaa nostamaan. Ja se nosti. Puhdistin kavion ja siirryin takajalkaan. Miina nosti sen jo valmiiksi ja annoin puhdistuksen jälkeen Miinalla kehut ja taputin tammaa kaulalle kun siirryin toiselle puolelle. Miina nosti jalan jo valmiiksi ja puhdistin sen ja laskin maahan. Taas, Miina nosti takasen jo valmiiksi. Puhdistin sen samalla lailla kuin muutkin ja tokaisin:
-Mitä sä ajat takaa, mitä? Oletpas kyllä kiltti, Kiu tykkää. Taputin tammaa kertaalleen ja vein harjapakin satulahuoneeseen. Sieltä etsin Miinan riimun & -narun. Miina odottelikin jo innokkaana kun pujotin riimun sen päähän. En napsauttanut riimunnarua vielä kiinni vaan menin taas satulahuoneeseen. Etsin ravurilleni toppaloimen, olihan Miina herkästi vilustavaa rotua ja sen pitäisi pysyä terveenä, en tiennyt milloin olisi seuraavat kilpailut. Menin karsinaan ja Miina katsoi minua tyytyväisenä kun asetin loimen paikoilleen ja suljin vastakappaleet toisiinsa. Sitten napsautin riimunnarun kiinni, ja avasin karsinan oven apposen selälleen. Miina lähtikin iloisin mielin liikkeelle ja kävelimme ulko-ovelle, ja avasin sen ja talutin Miinan ulos. Työnsin oven kiinni ja lähdin taluttamaan ihmeellisen kilttiä Miinaa kohti tarhaa nro. 3. Miinalla olikin hyvä päivä, ja se oli eduksi minulle. Loska oli jäätynyt ja Miina liukastelikin hieman, mutta onneksi lähipäivinä olisi tulossa kengittäjä laittamaan Miinalle kengät. En siis ajaisi sillä vielä. Saavuimme tarhalle ja avasin portin. Miina tuli kiltisti perässä ja päästin sen irti tarhan keskikohdalla. Kävelin rauhallisesti portille, jonka olin toki sulkenut jo valmiiksi, pujahdin sen ali ja laitoin riimunnarun porttiin kiinni. Hain Miinalle rehulasta kupin kauroja tarhaan ruokakulhoon ja sitten olikin kello jo 19:12 ja lähdin kotiin. Miina haettaisiin sisään klo 21-22.


^loppua kohden tuli kiire, en jaksanut tarkistaa virheitä ym. :''D
2HM (<-- merkitsen nyt sitten kuitenkin :''))

[kiu]

5.2. 2011 Lauantai


Miina ei suostunut liikkumaan räntäsateessa metriäkään :''D

3HM

(kuva tehty aika nopeesti ku koneaikaa oli vaa kymmenen minuuttia enkä millää olis ehtinyt tehdä kunnollista kuvaa/tarinaa)

Oi, hienoa että olet ollut noin ahkera hoitamaan! Miina on saanut hyvän kaitsijan. Ja tosiaan, kyllä nuo HM'ät voi merkata, ei se pahitteeksi ole (; Ja itsellenikin käypi noin, näen ainakin, kuinka monta hoitoa hoitaja on tehnyt. Jatka samaan malliin! (= /Karoliina

[kiu]

6.2. 2011 Sunnuntai
Miina sai tänään kengät :''D
Ja tarhailukuva:


4HM
//kirjotin eka hirveen pitkän tarinan, ja sitten olin ihan loppuhännillä ja ... pahin tapahtui. Kone lagas -.- päätin sitten piirtää kuvan ja ihan lyhyesti kertoa mitä tapahtui ;--''D

[kiu]

En pääse nyt pariin päivään hoitelemaan hirveän kuumeen ja nuhan johdosta. Alan käymään koneella ja hoitelemaan parantumisen jälkeen.

- kiu kiittää & kumartaa -

Voi harmi, kun kipeäksi tulit. Koitappa parantua, ja ei tosiaankaan haittaa, vaikket hoitelekkaan pariin päivään, olet jo niin ahkerasti puunannut Miinaa, ettei voi mitään muuta kuin ihailla ja kiittää (: / Karoliina

[kiu]

10.2. 2011 -Olo on jo parempi.

*Kitaran rimputusta*
-Mmmm... *Lisää kitaran rimputusta*
Puhelimeni...kuinka vihasinkaan tuota kapistusta, mutta samalla rakastin, koska se herätti minut tallille. Painoin puhelimeni nappia, ja kitaranrimputussoittoääneni loppui tykkänään. Nääh...kello on vasta kuusi. Ei kai Miinaa haittaa, jos nukun 10 minuuttia...

Aamu sarasti ja häikäisi silmiini. Raotin silmiäni ja yllättäen ne olivat apposen auki; MITÄ KELLO OLI??! Katsoin puhelimeeni.
-Voi v****... Pongahdin ylös ja juoksin vessaan. Pian juoksin takaisin vaatakaapille ja taas vessaan.
-Olen niin niin myöhässä! Otin mustat lökärit ja kiskoin ne jalkaani. Seuraavaksi sieppasin mustan t-paidan. Etsin sinisen vetoketjuhupparin ja sukat. Juoksin alakertaan ja otin keittiöstä eilisiltana pakkaamani laukkuni, ja viiletin eteisen kautta ulos...

Huokaisin. Kello oli jo 12:21. Miina käytysteli tarhassaan.
Menin pikkutalliin ja katsoin karsinaan -> puhdas.
Menin satulahuoneeseen, ja etsin Miinan valjaat -> tallessa & puhtaat.
Menin tarhaan katsomaan Miinaa -> harjattu.
Menin katsomaan kärryjä -> ehj.... MITÄ!!?? pyörät puuttuivat??!!
Samassa huomaisin että ne olivatkin ponikärryt.
Katsoin Miinan kärryjä -> ehjät. Hyvä.
Tallustelin Miinan luokse ja otin aidan vieressä olevan riimunnarun maasta ja alitin aidan. Miina ravasi jo minua kohti kun tajusin että minähän ajaisin tänään! MINÄ AJAISIN TÄNÄÄN!! Miina tuli kohdalleni ja napsautin riimunnarun renkaaseen ja lähdin taluttamaan kohti porttia. Avasin portin ja otin laukkuni aidan pielestä, mihin olin sen jättänyt aikaisemmin. *Nirsk Narks Nirsk Narsk* kuului kun kävelimme kohti pikkutallia.
-hrönn, Miina hörisi kun avasin tallin oven. Suljin sen perässäni ja laitoin Miinan kiinni käytävälle(turpa kohti ulko-ovea). Raahasin valjaat ja suitset käytävälle ja laitoin ensin suitset. Laitoin riimun kaulalle ja tarjosin kuolainta. Miina otti ne ja vedin niskahihnan korvien yli... asettelin suitsia paremmin ja laitoin vastakappaleet toisiinsa kiinni. Laitoin riimun suitsien päälle ja heitin valjaat Miinan niskaan. Laittelin sitä paremmin ja lopulta Miina olikin jo valmis. Otin riimun sen päästä ja talutin Miinan ulos...

-Soo, pyrr, nyt, seeeeis, ei, ei me puskaan mennä. TOTTELE NYT!! Sain tehdä kaikkeni pidätellekseni Miinaa. Olin päättänyt että tekisimme vain kävelylenkin, ehkä ihan vähän ravia. *Nirsk Narsk Nirsk Narsk Nirsk Narsk Hörnnn hörrn* kuului Miinasta ja tamma painoi ohjille. Se yritti ryöstää jatkuvasti ja ravaili silloin tällöin. Pian tulimme raviradalle. Miina alkoi painamaan kädelle edemmän. Kun viimein astuimme raviradan hiekalle annoin hieman löysää. Miina ampaisi samantien hurmaavaan ja samalla hieman pelottavaankin kiitoraviin. Meinasin tippua kärryiltä kun tamma oli NIIN vauhdikas. Hidastin kaarteeseen tullessa ja annoin Miinan ravata 'löysästi'. Pian löysin yhteyden tuliseen tammaan ja uskalsin antaa hieman löysää. Ja kappas, Miina ei tehnyt mitään muutosta. Annoin enemmän ohjaa, ei vaikutusta. Maiskutin ja samassa Miina suorastaan räjähti käsiin. Se lähti hurjaan kiitoraviin ja minun piti ottaa kiinni kärryistä xD.
-eeeeeeeeeeeeee, vikisin ja hidastin tamman vauhtia. Päätin että tässä taisi olla kyllä tarpeeksi tällepäivälle. Kävelimme rauhassa raviradalta pois ja teimme pienen kävelylenkin. Miiina pomppi, painoi ohjille ja teki vaikka mitä. Vihdoin saavuimme kotiin ja hyppäsin kärryiltä pois. Irrotin kärryt, vein ne paikoilleen, vein Miinan pikkutalliin käytävälle, otin varusteet pois, harjasin, laitoin hikiloimen ja laitoin karsinaan. Itse söin välipalaa ja lähdin sitten kotiin.

5HM

[kiu]

HUUII! En ole käynyt hoitamassa! Unohdin ilmoittaa, mutta äiti oli ostanut yllätysmatkan Lontooseen, ja lähdettiin sitten samantien matkaan, en käynyt edes koneella ilmoittamassa, mutta tulihan sitten tämäkin, vähän myöhässä kylläkin (;

Eipä tuo haittaa, itekki oisi kiva päästä ulkomaille (; Ja eipä tässä paljon omassa aktiivisuudessakaan kauheasti ole kehumista, kipeänä kun olen ollut jo kuusi päivää (tänään tosin ei ollut enään kuumetta), niin ei paljoa jaksa koneella istua (: Kiitos kumminkin, kun ilmoitit näin jälkikäteenkin. (= Ja meillä täällä hoitelun kuuluukin olla rentoa ja mukavaa, ei väkinäistä pakkopullaa (; // Karoliina

[kiu]

Nyt on käynyt näin etten ole hoidellut pitkään, sillä elämässäni on ollut viimeaikoina paljon alamäkiä ja hoitsuni myytiin juuri. Kuitenkin on tulossa tälle viikolle jonkinlainen tarina (;;

[kiu]

26.3. 2011 Shhh, ei ole MITÄÄN hätää

Huokaisin. Olin pientallissa, ja miina seisoi karsinassa, edessäni. Tammaa ei oltu ehditty hoitaa, koska tallilla oli ollut kiireitä, ja minä olin taas reissannut maailmalla. Aukaisin karsinan ja Miina tunki syliini. Se ei jaksanut venkoilla vastaan, sen turkki oli kakkapaakuilla ja vesiastia tyhjä. Missähän omistaja? Miksi kaikki on näin? MITÄ ON TAPAHTUNUT?! En jaksanut ajatella vaan hain satulahuoneesta miinan harjapakin. Miina ei venkoillut vastaan vaan seisoi hiljaa paikoillaan kun rapsutin kumisualla kakkapaakkuja pois Miinan turkista. Tamma parka vapisi.

"kiu?"
"ää"
"voitko vastata kysymykseeni?"
"hä?" nostin tonnin painoisen pääni ja vilkaisin ympärilleni. Silmäni laajenivat lautasen kokoisiksi. Olin luokkahuoneessani ja menossa oli juuri matikantunti. Vilkaisin taululle.
"vastaan että 111 minuuttia on yksi tunti ja viisikymmentiyksi minuuttia" Opettaja nyökkäsi ja jatkoi muilta kyselyä. Minua ei nukuttanut enään yhtään vaan sisälläni kävi pelko oliko Miina kunnossa?

Tunti meni nopeasti ja menin kodin kautta tallille. Miina tarhaili iloisena ja energisenä. Sadeloimi oli samakuin aina ennekin ja tamma ei ollut muuttunut miksikään. Menin katsastamaan karsinan ja hain sitten kottarit ja talikon. Nakkasin kakkakikkareet kyytiin ja vein ne lantalaan. Hain vähän lisää puruja. Lopuksi täytin vesiastian ja laitoin hieman heiniä nurkkaan ja kauroja puolikkaan kauhallisen astiaan. Lähdin lompsimaan hakemaan Miinaa ja tamma seisoskelikin jo portilla kärsimättömän näköisenä.


mooore coming kello jo 23:36 nii-in :'D