Hei. Etseskelen itselle lv tammaa hoitsuksi ja sinulla näyttää olevan Mine Field. Päätin sitten kokeilla onneani ja hakea.
Kiu ?Olen 13 (IRL), olen hoitanut monilla talleilla, mutta joutunut vaihtamaan jatkuvien loppauksien takia. URL olen 164cm ja 16v. Luonteeltani olen (URL) leppoisa ja saa tehdä kyllä paljon sen eteen jos aikoo minut suututtaa. Olen ollut ravurien kanssa kaikessa puuhassa niin URL kuin IRL:ssäkin, ja monia kokemuksia ja kommelluksia taskusta löytyy :'''D. En ole ratsastellut nyt moneen kuukauteen oikeasti, mutta virtuaaliheposilla viimeksi viime kuussa.
Tässä sitten pieni näyttö viime tallilta, se on jo reilut kuusi kuukautta vanha, sillä talli josta olisin ottanut uudemman, ei löytynyt mitään, sen sivut oli deletoitu, mutta asiaan:
Aamulla olin ihan jänityksen pauloissa, ja kävin monta kertaa vessassa, ennen kuin menin alakertaan. Kun pääsin keittiöön, juoksin taas vessaan. Enkai ole tulossa kipeäksi? Vai onko tämä silkkaa jännitystä? Lopulta pääsin syömään muroja ja juomaan kuumaa kaakaota.Isä tuli aamiaispöytään lukemaan lehteä.
"Isä, huomenna on tärkeä päivä", keskeytin.
"No, mitäs tapahtuu?"
"Menen laukkakisoihin Raf Liquer nimisellä ponilla", sanoin ja isä kohotti kulmiaan.
"Onnea", hän sanoi ja meni autotalliin. Ruoskutin murot loppuun ja vein astiat tiskipöydälle. Menin huoneeseeni vaihtamaan tallivaatteet. Huokaisin ja otin reppuuni eväitä, tänään olisi rankempaakin rankempi päivä. Kietaisin hiukset ponnarille ja laitoin tallitakin päälle, talvikengät jalkaan. Sitten kävelin pysäkille.
"pysäkki 8, Jaffa", linja-auto kuulitti ja painoin stoppia. Kun tulin ulos, lähdin kävelemään automaattisesti metsätietä pitkin tallille. Kun tie avartui tallipihaksi, huomasin Sirjan ja Abbyn. Abby ravasi paikoillaan hoputtaen Sirjaa.
"Moi!" Sirja huikkasi " tuuks meidän kaa laukkaharkkoihi?", hän kysyi. Nyökytin. Menin talliin, rafen luokse. Hain satulan, suitset & suojat, ja menin rafen karsinaan harjaaman sen nopeasti kumisualla, ja sen jälkee pehmeällä harjalla. Nostin pikaisesti kaviot ja kuulin Sirjan kysyvän olenko kohta valmis. Vastasin kielteisesti ja hain turvalivini, hanskat ja kypärän. Varustin itseni ja otin suojat karsinan pielestä. Sitten pujahdin karsinaan ja laitoin suojat oikeille paikoille, tarkistin vielä että ne pysyivät. Otin suitset ja jätin ohjat roikkumaan, avasin ristitykset ja tarjosin kuolainta, ja kappas, rafe löi hampaat yhteen. Tungin kuolaimia puoliväkisin orin suuhun ja taisi muutama kirosanakin päästä
. Muutaman minuutin päästä Sirja kysyi: "Oleks sä jo valmis, me mennää koht?"
"Aaarrg", pääsi suustani ja vein vihaisena satulan takaisin satulahuoneeseen. Palasin rafen luokse ja sanoin: "Tuhmapoika, nyt mennää sit ilma satulaa!" Otin ohjat käteeni ja talutin pojan ulos. Sirja istui tyytyväisenä Abbyn selässä, ei hänelläkään ollut satulaa.
"Huh ku kesti", hän sanoi. Nousin palkilta rafen selkään ja lähdimme ravureiden metsätielle, Abby ei kuulemma voinnut juosta muulla kuin sillä tiellä. Lähdimme ravaten eteenpäin ja rupattelimme kaikkea, yllättäen Sirja kannusti Abbyn huimaa päätä kiitolaukkaan. Rafe tietty lähti perään. Tarrauduin harjaan ja kannustin hallakko-orini yhä nopeampaan ja nopeampaan tempoon. En nähnyt Abbya ja Sirjaa missään, mutta pian löysin heidät pitkällä suoralla laukkaamassa rennosti. Rafe venytti kaulaansa ja pinkoi kuin ohjus perään. Pian huomasin kuin ohitimme Abbyn.
Ja pian huomasin myös että aloin luisumaan kohti rafen lautasia.
"äääk!", huudahdin ja vedin ohjista. Rafe hidasti ja lopulta kävelimme. Mutta pian tupsahdin maahaan.
"Sul on aika hyvä tasapaino", Sirja ravasi luoksemme hymyillen "Voisinks mä kokeilla Rafea?", hän kysyi.
"Okei, jos saan koklata Abbya" Niin tehtiin, Sirja auttoi minut tamman selkään ja lähdimme kävellen eteenpäin. Sitten ravasimme rauhallisesti. Rafe teki parhaansa pysyäkseen perässäni. Hidastin käyntiin ja Sirja neuvoi volttaamaan kolme kertaa ja sen jälkeen käynnistä kiitolaukkaan. Käänsin Abbyn suht'koht suurelle voltille ja rafe kääntyi toiselle. Orini oli ihan ihmeissään mutta Abbyn jokaikinen solu tuntui tajuavan mistä oli kyse. Kolmas voltti ja kiitolaukkaa. Katsoin taakseni ja rafe se sieltä tulikin. "Ja nyt uudestaan, pruuut!", Sirja neuvoi. Teimme volttaus kiitolaukkoja ainakin kymmenen ja rafe alkoi pikku hiljaa tajuamaan, sitten otimme pitkän ravipätkän. Ja kas kummaa, rafe pukitti Sirjan alas. Hän nousi urhoollisena uudestaan selkään ja teimme loppukäynnit.
Vein rafen ulos ja siivosin karsinan, lakaisin käytävän ja rasvasin suitset & satulan. Sirja tuli Abbyn karsinasta ja kysyi rintaremmistä ja häntäremmistä. Silmäni laajenivat, en ollut hankkinut niitä vielläkään!
"Nooooh, ostan ne tänää vaikka, jos joku on viellä auki..."
"Voit ostaa Kialta, sillä on sellane shoppi", Sirja vinkkasi ja lähti taluttamaan alkeisryhmää, menin myös. Otin Jackin ja Annan. Talutin Annaa ympäri kenttää ja ravailimme silloin tällöin. Menimme n. 20cm esteitä, ristikko, pysty, muuri, toinen ristikko jne. Tunnin lopuksi olimme peiliä. Ippyn ratsastaja voitti monta kertaa ja me jouduimme aina palaamaan alkuun. Lopulta pääsin työstäni ja Kia ehdotti juoksutusta rafella. Hain pojan ja Kia laittoi sille kapsonin päähän. Menimme kentälle ja Kia talutti ensin rafea muutaman kierroksen ja pidin pitkästä liinasta ja toisessa kädessä pidin pitkää raippaa. Sitten Kia tuli luokseni ja Rafe tallusti yksin ympyrää. Pienen hetken päästä Kia kertoi että minun pitäisi maiskuttaa. Maiskutin ja rafe alkoi liitämään pitkiä raviaskelia. Poika ravaili aikansa ja Kia hoputti sitä laukkaan, ja se laukkasi. Liitävin askelin, tadatam tadatam tadatam.
"Kiitolaukkaa!", Kia napsautti kätensä yhteen. Rafe laukkasin minkä pystyi ja muutama pukkikin tuli.
"Parempi että lopettelemme tältä päivältä, Rafe tarvitsee paljon voimia huomiselle", Kia lopetteli ja kertoi että voisin talutella Rafe hieman. Taluttelin poikaa ja lumisade alkoi taas. Vein hoitusuni käytävälle ja harjasin sen perusteellisesti ja nostin kaviot. Vein pojan karsinaan lopuksi. Menin oleskelutilaan syömään eväitäni kunnes Kia tuli sinne. Kysyi rintaremmeistä ja häntäremmistä. Kia lupasi lainata ponikokoa, sovimme väriksemme sinisen. Hän antoi minulle myös ohuen sinisen satulahuovan. Menin asentamaan ne rafen varusteisiin ja rasvasin vielä kaiken mahdollisen. Traileri oli kuulemma valmiina ja huominen lähtö olisi klo 8:00 aamulla. Kisoihin olisi pitkä matka, kuulemma 138km. Laitoin rafen varusteet yhteen kasaan, rafelle talliloimen yöksi ettei se vain tekisi pahojaan. Kia auttoi valitsemaan loput varusteet.
"Aina kannattaa olla varavarusteita, ensiapuvarusteita, harjoja", Kia sanoi. "Ja maria tarkistaa Rafen kymmenisen minuutin sisällä" Laitoimme loput varusteet Kian autoon odottamaan, Maria tarkisti Rafen ja harjasin pojan vielä kerran. Asetin loimen uudelleen, tarkistin veden ja toin heiniä. Otin repustani porkkanan ja annoin sen orilleni. Lopulta minun oli aika lähteä kotiin.
Miksi juuri minä?Olen ahkera ja voisin hoitaa väh. kerran viikossa. En laiminlöisi Miinaa missään nimessä, enkä käyttäisi väkivaltaa tarinoissani(ehkä vain hyvin, hyvin vähän, mutta se ei kohdistuisi Miinaan). Voisin kisailla ahkerasti ja hoitaa perusteellisesti, voisin auttaa kaikessa mahdollisessa ja keskittää aikani Miinaan ja talliin.
. Muutaman minuutin päästä Sirja kysyi: "Oleks sä jo valmis, me mennää koht?"
Toivottavasti vastaat pian